Leevin päiväkirja

Suomenhevosori Linittapulukan eli Leevin päiväkirja

Päiväkirjamerkintä - 194 sanaa - kirjoittanut omistaja

Perinteisten ratsujen ja juoksijoiden joukkoon muutti Aitoa Suomalaista Työvoimaa, kun Linittapulukka, tai kotoisammin vain Leevi muutti tallille. Kansallisrotumme ollessa hyvinkin monipuolinen Minttu päätti että nyt olisi myös hyvä hetki tutustua jokaiseen mahdolliseen lajiin hevosten kanssa kunnolla. Työajo ei ollut naiselle entuudestaan tuttua, mutta onneksi Leevi on opetettu tuohon lajiin ja hyvää oppiakin on tarjolla orin vanhan omistajan kautta.

Vaikka kyseessä onkin suomenhevosori, voisi Leeviä usein luulla ruunaksi sen rauhallisuuden vuoksi. Orin kanssa ollaankin jo nuoresta asti tehty paljon erilaisia asioita joten Leevi on tottunut monenlaiseen. Leeviä on jo varsasta asti koulutettu siihen, jotta se seisoo irti paikallaan siihen asti jotta sille annetaan lupa liikkua. Leevi sai ensimmäiset päivät vain tutustua uuteen kotiinsa ja rutiineihin. Samalla myös Minttu pääsi tutustumaan uuteen ostokseensa paremmin ennen kuin orin kanssa alettiin tekemään minkäänlaisia töitä.

Ensimmäiset treenit olivat Leeville hyvinkin kevyitä, sillä treenit keskittyivät vain oikeastaan siihen jotta opin varustamaan orin. Ensimmäiset kerrat olivat täyttä säätämistä, mutta hiljalleen valjastaminen alkoi sujumaan ja päästiin jopa testaamaan Leevin kanssa uusia kuvioita. Tai uusia ainakin minulle, vaikka ori osaisi ne varmasti myös unissaankin. Hyvän opettajan avustuksella pääsimme siihen pisteeseen jotta saatoin jopa alkaa katsomaan meille ensimmäisiä kilpailuita joissa saisimme käydä kokeilemassa taitojamme.

Päiväkirjamerkintä - 202 sanaa - kirjoittanut omistaja

Kyllähän sitä on muutamaan kertaan saanut ihmetellä kuinka hyvin Leevi ottaa eläkepäivänsä. Tai no eihän oria ole ihan täysin oloneuvokseksi uskaltanut jättää, vaan edelleen kerran tai muutamankin viikossa liinaharja on valjasteltu työntekoa ajatellen. Joka kerta Leevi on tuntunut lähtevän töihin samanlaisella innolla ja vaikka sitä onkin miettinyt jotta onko ori liian raskaassa treenissä eläkeläiseksi, nähdessään tiukasti höröllään olevat korvat vaaleiden jouhien välistä, ei voi kyllä kovinkaan helposti enää kyseenalaistaa päätöstään.

Työtreenien ohella Leevi on päässyt myös liikkumaan käsihevosena Moonan ajolenkeillä. Tokihan alkuun ensimmäisiä lenkkejä käytiin siten että Leevin kanssa käveltiin maastakäsin jotta päästiin näkemään miten ori reagoisi kärryihin, ennen kuin vaativuus astetta nostettiin ja taluttaja alkoi istumaan pätkittäin Moonan kärryillä. Liinakko tuntui ottavan tämän kuin vanha tekijä ja vaikka pari ensimmäistä kärryille nousemista olikin aiheuttanut Leevissä jonkinlainsen reaktion, ei mitään hurjaa showta kuitenkaan ollut aiheutunut.

Talven saavutettua Suomen ja lumikinoksen keräännyttyä lopulta jonkinlaiselle korkeudelle, oli Leevi päässyt myös kevyen hankitreenin pariin. Liinaharja tuntui nauttivan monipuolisesta tekemisestä ja orin kanssa oli helppo kokeilla kaikenlaista uutta. Tokihan liinakko tulisi pääsemään vielä - jos lumitilanne vain sallisi - ihan kunnon työajoon, sillä suunnitelmissa olisi valjastaa Leevi kuusenhakuun. Olisihan se ehkä vähän kliseistä lähteä suomenhevosella kuusimetsälle, mutta siitä ei Minttu ajatellut kantaa huolta, vaan mennä oman mielensä mukaan.