Vs: Millien päiväkirja
Ma Huhti 15, 2024 3:58 pm
15.04.2024
Vaikka ulkona vallitseva säätila ei todellakaan koko aikaa edes tarjoa mitään mahdollisuutta sille, jotta voisi kuvitella olevan kevät, on pöllyävä karva ollut sitäkin varmempi merkki. Tai jos irtoavasta karvastakaan ei halunnut uskoa, jotta kevät oli tullut niin sitäkin selkeämpänä merkkinä saattoi kyllä pitää kiimojen alkua. Miillien kanssa ensimmäiset päivät olivat omanlaista ihmettelyään siitä miksi tamma oli jotenkin tahmea ja erilainen kuin normaalisti, ennen kuin ensimmäiset selkeät merkit kiimasta olivat huomattavissa.
Tokihan koko kevät oli ollut suomalaiseen tapaan ihan ihmeellinen, joten ei toisaalta ollut ihmekään, jotta tamman kiimoja ei ollut päässyt huomaamaan. Lumisessa keväässä oli myös se hyvä puoli, jotta suhteellisen pitkälle oli selvinnyt ilman hurjaa pallottelua rivin kanssa. Tokikaan se ei ollut suuri ongelma Millien kanssa, mutta toisaalta kun menee ajattelemaan tällaista niin ihan varmasti tulevien päivien aikana ruunikon jalat räjähtävät hirveään rupeen.
Millie on saanut myös lomailla oikeastaan suurimman osan talvesta. Tamman lomalle ei ole sellaista kunnollista syytä, mutta jostain syystä se oli vain jäänyt hieman taka-alalle. Kuitenkin kevään edetessä Millie on päässyt taas treenaamaan ja tammaa onkin ilmoitettu muutamiin kilpailuihin. Millään tulostavoitteella ei ruunikon kanssa lähdetä näihin kisoihin, vaan enemmänkin hakemaan vain rutiinia ja treenaamaan suorittamista. Tokihan jos sattuu käymään niin onnellisesti, jotta kotiin palataan sijoituksen kanssa, osataan sitä arvostaa ja toisaalta jokainen kisa tarjoaa tietoa siitä, että mihin täytyy kiinnittää treenatessa huomiota.
Mutta vain aika näyttäisi miten asiat tulisivat menemään eikä tulevasta otettaisi turhaa stressiä, sillä eihän sitä ole tähänkään mennessä stressattu asiasta, jos toisestakaan.
Vaikka ulkona vallitseva säätila ei todellakaan koko aikaa edes tarjoa mitään mahdollisuutta sille, jotta voisi kuvitella olevan kevät, on pöllyävä karva ollut sitäkin varmempi merkki. Tai jos irtoavasta karvastakaan ei halunnut uskoa, jotta kevät oli tullut niin sitäkin selkeämpänä merkkinä saattoi kyllä pitää kiimojen alkua. Miillien kanssa ensimmäiset päivät olivat omanlaista ihmettelyään siitä miksi tamma oli jotenkin tahmea ja erilainen kuin normaalisti, ennen kuin ensimmäiset selkeät merkit kiimasta olivat huomattavissa.
Tokihan koko kevät oli ollut suomalaiseen tapaan ihan ihmeellinen, joten ei toisaalta ollut ihmekään, jotta tamman kiimoja ei ollut päässyt huomaamaan. Lumisessa keväässä oli myös se hyvä puoli, jotta suhteellisen pitkälle oli selvinnyt ilman hurjaa pallottelua rivin kanssa. Tokikaan se ei ollut suuri ongelma Millien kanssa, mutta toisaalta kun menee ajattelemaan tällaista niin ihan varmasti tulevien päivien aikana ruunikon jalat räjähtävät hirveään rupeen.
Millie on saanut myös lomailla oikeastaan suurimman osan talvesta. Tamman lomalle ei ole sellaista kunnollista syytä, mutta jostain syystä se oli vain jäänyt hieman taka-alalle. Kuitenkin kevään edetessä Millie on päässyt taas treenaamaan ja tammaa onkin ilmoitettu muutamiin kilpailuihin. Millään tulostavoitteella ei ruunikon kanssa lähdetä näihin kisoihin, vaan enemmänkin hakemaan vain rutiinia ja treenaamaan suorittamista. Tokihan jos sattuu käymään niin onnellisesti, jotta kotiin palataan sijoituksen kanssa, osataan sitä arvostaa ja toisaalta jokainen kisa tarjoaa tietoa siitä, että mihin täytyy kiinnittää treenatessa huomiota.
Mutta vain aika näyttäisi miten asiat tulisivat menemään eikä tulevasta otettaisi turhaa stressiä, sillä eihän sitä ole tähänkään mennessä stressattu asiasta, jos toisestakaan.
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
|
|