Sirun päiväkirja

Suomenhevostamma Surun Sirun päiväkirja

Päivän viimeinen koitos oli onneksi tutun ja turvallisen Sirun kanssa. Melkein kaksi kolmasosaa nuoria hevosia vanhempi tamma oli minulle paljon tutumpi ja sen metkut olivat minulle huomattavasti tutumpia. Mulla oli 17 ratsukkoa aikaa laittaa yksi hevonen pois ja toinen valmiiksi, mutta minua helpotti huomattavasti se tieto jotta kimo ei vetäisi mitään palkokasvia sieraimeensa vaikka kuinka hääräisin sen ympärillä.

Loppupeleissä kimo oli valmiina ehkä hienoisesti hilkullakin ja matkamme kävi kohti verryttelyareenaa. Lyhyeksi jäänyt verryttelyaika tuntui satulassa ja toivoin jotta se ei näkyisi Sirun liikkeessä. Koska tamma ei ollut enää kovinkaan nuori ja tammalla oli kuitenkin ollut omat pienet haasteensa muutamien pienten terveyshuolien kanssa.

Oikeastaan Sirun kanssa mä lähdin ehkä vain nauttimaan elämästä ja menosta. Onnekseni tamma tuntui vertyvän ennen kuin ratsastin sen radalle vielä hieman lisää ja se ei tuntunut ihan niin jäykältä ratsastaa. Kuitenkin tiesin heti ensimmäisiä tehtäviä ratsastaessa jotta prosenttimme eivät välttämättä tulisi olemaan tänään mitään huippuja. Varmastihan myös kisatauko oli tehnyt oman osansa siihen jotta Siru ei välttämättä ollut ihan parhaimmillaan juuri tänään.

Lopulta kuitenkin pääsimme oman suorituksemme lävitse ja antaessani Sirulle vapaat ohjat sekä rapsuttaessani tammaa kiitokseksi olin lopulta kuitenkin ihan tyytyväinen suoritukseemme. Jonkin verran jouduin kuitenkin odottamaan lopullista tulostamme. Hoidettuani Sirun pois sekä lastattuani koko kolmikon kävin vielä hakemassa kimon tamman arvostelupaperin. Prosenteilla 54.009% tiesin jäävämme luokan häntäpäähän, mutta se oli minulle toisaalta ihan ok. Tästä olisi hyvä taas lähteä kasvattamaan kuntoa kohti seuraavia kilpailuja.