Ivory Adams

Ivory "Ivy" Adams
Ylläpitää ph-o Wyldin' Watermelonia

Ensitapaaminen

Totta puhuen mä en ollut välttämättä etsinyt ihan täydellisellä tarkoituksella minkäänlaista hevosdiiliä. Oikeastaan alkuunsa mä en oikeastaan edes ajatellut mitään sen suuremmin ruunikon paint varsan ilmoituksesta. Noh, hienostihan mun suunnitelmat meni, sillä vain muutamaa päivää myöhemmin mä löysin itseni soittamasta orivarsan omistajalle. Mitä enemmän mä varsasta kuulin, sitä mielenkiintoisemmalta se alkoi kuulostamaan ja jotenkin kummasti mä päädyin sopimaan tutustumisen varsan kanssa.

Vajaata viikkoa myöhemmin mä ajelin pienelle tallille, jonka osoitteen orivarsan omistaja oli minulle lähettänyt. Mulla ei ollut oikeastaan mitään odotuksia koko tapaamisen suhteen, sillä totta puhuen mä olin oikeastaan täysin hukassa sen suhteen, mitä mä hevostelultani halusin. Totta kai mä halusin samalla pitää avoimen mielen koska totta puhuen mua varmasti ärsyttäisi, jos pistäisin itseni sellaiseen paikkaan, jossa mulla ei olisi mitään mahdollisuutta muuttaa mieltäni. Noustessani autosta katselin ympärilleni ennen kuin huomasin jotta tallin suunnalta käveli noin nelikymppinen nainen.

” You must be Ivory Adams?”
“Yup” vastasin.
“Ashlee. Come this way so you can meet Walter.”
Suunnatessamme talliin mä oikeastaan päädyin jopa vähän yllättymään miten mukava ja moderni se oli. Mitenkään suuri ja tilava talli ei ollut, mutta silti se oli ihan erilainen kuin mitä mä odotin. Lyhyen esittelykierroksen jälkeen me suunnattiin tallin takana sijaitseville suurille tarhoille, joista yhdessä seisoskeli ruunikko paint varsa. Vaikka varsa ei näyttänytkään oikeastaan kovinkaan ihmeelliseltä näin kauempaa, jokin siinä kuitenkin herätti mun mielenkiintoni. Ehkä se oli se, jotta varsan kanssa olisi omalla tavallaan paljon helpompaa tehdä asioita, sillä nuoren kanssa voisi rakentaa perusteita ja tehdä asioita ihan erilaisella tavalla kuin aikuisen hevosen kanssa.

Vaihdettuamme muutaman sanan varsasta ja siitä mitä sen kanssa oli tehty, olikin aika hakea varsa talliin, jotta pääsin tutustumaan siihen paremmin. Lähestyessäni ruunikkoa, se alkoi nopeastikin näyttämään todellista luonnettaan. Totta puhuen Walter onnistui yllättämään mut täysin, mutta totta puhuen samalla ori onnistui herättämään vain suuremmin mielenkiintoani. Nuorella orilla oli ihan omanlaisensa persoona ja totta puhuen se osui juuri sellaiseen paikkaan, josta mä pidin hevosissa. Parin tuntia nuoren orin ja tuon omistajan kanssa tuntui lentävän kuin siivillä ja vaikka mä lähtiessäni lupasinkin ilmoittaa parin päivän aikana päätöksestäni, lähtiessäni tallilta mä tiesin, jotta Walter olisi mun uusi ylläpitovarsani.