Surprise meetings

Charlie

Western weekin paras puoli oli siinä, jotta sain parhaan ystäväni takaisin kotiin. Tylerin muutettua Kanadaan emme voineet hengailla enää ihan samanlaisella tavalla kuin siihen asti, sillä useampi tuhat mailia välillämme teki asian hieman hankalaksi. Kuitenkin tämän viikon aikana ottaisimme kiinni kaiken sen ajan, joka oli kerennyt kulkemaan välillämme ja vaihdoimme kuulumisia urakalla.

Vaikka tänään olikin välipäivä kilpailuista, oli Tylerillä silti jotain minkä vuoksi toisen täytyi käydä Freewindillä. Mä olin enemmänkin kuin tottunut siihen, jotta miehestä ei välttämättä saanut aina täyttä selkoa, joten oikeastaan mä seurasin toista kuin kuuliainen koira. Mua melkein vuosikymmenen vanhemman kadottua ”ihan nopeasti” johonkin, nojailin aitaan ja annoin katseeni kiertää kisa-aluetta. Me oltiin treenattu usein täällä ja olikin todella mielenkiintoista nähdä miten yleensä niin autiosta alueesta, saatiin näinikin elämää puhkuva kisa-alue.

”Hey you!” huudahdus sai katseeni nousemaan puhelimeni näytöltä ja kiertämään pitkin kisa-aluetta. En olettanut, jotta huudahdus olisi koskenut minua, mutta silti se kuulosti kuin se olisi koskenut minua. Suureksi yllätyksekseni huomasin vaaleahiuksisen nuoren naisen harppovan minua kohden. Tuon katse näytti selkeästi siltä, jotta toisen fokus oli minussa kiinni. Korjasin asentoani ja samalla palautin matkapuhelimeni taskuuni.
”Hey?” tervehdin toista hieman epävarmasti, sillä en tiennyt mitä olin mennyt tekemään.
”Free tonight?”
”Maybe?” Sanoin hieman epävarmasti, sillä olin vain entistä epävarmempi siitä, mitä oli tapahtumassa.
” Good. Come to the restaurant at seven.”

Sanottuaan tuon, toinen kääntyi kannoillaan ja harppoi takaisin siihen suuntaan, josta oli saapunutkin. Seisoin paikoillani kuin joku olisi lyönyt minua halolla päähän. Tylerin palatessa takaisin luokseni yritin esittää kuin tuota kanssakäymistä ei olisi ikinä käynytkään.

----

Kello oli muutamaa minuuttia vaille seitsemän parkkeeratessani autoni ravintolan parkkipaikalle. Minulla ei ollut mitään tietoa siitä, mitä ilta olisi tuomassa mukanaan, joten istuin vain pari minuuttia paikallani, ennen kuin nousin autostani ja kävelin sisään. Onnekseni paikka oli enemmänkin diner tyyppinen kuin mikään fine dining paikka, joten kävelin hieman peremmälle ja istuin erääseen loosiin siten, jotta saatoin nähdä ovelle ja minut saatettiin nähdä ovelta selkeästi.

Tarjoilijan käydessä luonani päädyin tilaamaan pelkän colan jotta sain aivoilleni jotain tekemistä. Paria minuuttia myöhemmin helmeilevä tuoppi asetettiin eteeni ja kiitettyäni tarjoilijaa juomasta, nostin sen hitaasti huulilleni kuitenkin vain lopulta kostuttaen ylähuultani viileän poreilevalla nesteellä.

Jude

Texas tuntui kovin erilaiselta tuttuun Idahoon verrattuna, enkä oikein viihtynyt helteessä. Myös leirintäalue alkoi pikkuhiljaa tuntumaan liian pieneltä ja asuntoauto vieläkin pienemmältä. Onneksi pidin ihmisistä ja suurimman osan talliporukasta tunsinkin ihan hyvin. Jokatapauksessa olin kai puhunut liiaksi siitä, että kaipasin jaloittelua. Olihan meillä ollut hauska reissu Ethanin kanssa tiistaina, mutta...en pistäisi pahakseni toista kertaa ulkosalla. Kunhan ei tarvinnut reippailla keskipäivällä.

Kun Harper ehdotti, että kävisin jonkin sortin sokkotreffeillä, pidin juttua vain vitsinä enkä rehellisesti innostunut niin paljoa kuin jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä pitänyt. Tyttö oli kuitenkin hyvä vakuuttamaan minut siitä, että seura olisi loistavaa ja pääsisin ulos, niinkuin olin halunnutkin. Ilmeisesti oli myös pakko mennä, sillä hän oli löytänyt jo treffikumppanin ja olisi epäkohteliasta jättää hänet vain odottamaan. Ei kai siis auttanut kuin olla valmis ja paikalla seitsemältä? Loppupäivä suorastaan vilahti ohi, enkä ollut todellakaan henkisesti valmis kun Yeva hoputti minua ulos autosta. Olin jo muutaman minuutin myöhässä, kun sain pienen käsilaukkuni kuskilta ja jäin yksin ravintolan eteen.

---

Tuntui hieman ylipukeutuneelta, kun ravintola olikin ennemmin paikallinen diner. Astuessani sisään, en joutunut arvuuttelemaan kenenkä kanssa iltani viettäisin. Oven läheisyydessä yhdessä loosseista istui minulle vieras brunette coca-colan kera ja kasvoillaan tavallaan ekynyt ilme. Pikaisen hymyn kera astelin pöydän tuntumaan, tarkastellen nyt uutta tuttavuutta.
"Hi. You must be my...well, date?"  Puristin ruskeaa laukkuani hieman turhankin tiukasti.
"I'm Jude Young, nice to meet you. Harper asked you to meet up with someone here, right? Blonde hair, about this tall.." Naurahdin selostukseni yhteydessä, pyrkien varmistamaan etten tosiaan tepastellut väärän vieraan pöytään. Tarjosin miehelle myös kättäni käteltäväksi, vaikka se nyt tuntuikin liian formaalilta.

Sydän tuntui siltä, että se tulisi ulos rinnasta puhtaan jännityksen takia. En tiennyt millä sanoin Harper olisi mainostanut tapaamistamme seuralaiselleni ja tapaamisen leimaaminen treffeiksi tuntui todella...villiltä. Saatoin vain siis toivoa Harperin antaneen jotakin osviittaa myös tälle miehelle, muutoin voisin näyttää...hölmöltä.

Charlie

Jos mun näkökentässäni olisi ollut vanha kunnon kello, mun katse olisi varmaan ollut liimaantuneena sekuntiviisariin. Kuitenkaan kelloa ei onnekseni – tai kauhukseni – ollut tarjolla, joten seuraavaksi paras vaihtoehto oli antaa vain katseeni kiertää ympäristössä. Salaa taisin olla kuitenkin tyytyväinen siitä, jotta olin sentään tutuissa maisemissa. Tokihan se toi myös omanlaisia paineitaan, sillä mun täytyisi hoitaa tämä homma kunnialla loppuun, sillä olisi kuitenkin mahdollisuus sille, jotta saisin kuulla tekemisistäni pitkään.

Lasini tyhjettyä noin kahden sormen leveydeltä, ulko-ovi aukesi ja sisään asteli tumman brunette nainen. Vaatetuksestaan päätellen toinen ei ollut kai osannut varautua siihen, millainen paikka tämä loppupeleissä olisikaan, vaikka olihan se todettava, jotta nimensä oli kyllä hieman harhaanjohtava. Ja noh, kun vain katsoikin menun hintoja, saattoi todeta, ettei paikka ollut sellainen räkälästä seuraava, joita ainakin osa tämän maan dinereista oli.

Tulija pysähtyi loossini viereen, ennen kuin epävarmasti tiedusteli, jotta olinko hänen deittinsä.
” Charlie Willkes. And I guess so? She – or I guess it was her – just asked me if I had any plans and told me to come here at this time.” Puhelin samalla kun nousin ylös, jotta saatoin tarttua toisen käteen kiinni ja vastata pyyntöön kättelystä.
”Please, sit down” viitoin kohti vastakkaista penkkiä kehottaessani toista istumaan alas. ”Would you like to have something?”

Jude

Puristin Charlieksi esittäytyneen miehen kättä, samalla kun nyökyttelin hymyn kera.
"I'll take a cola as well" vastasin Charlielle istuttuani alas. Asettelin käsilaukkuni penkille, jonka jälkeen otin hieman mukavamman asennon. Vaikka olin jo jalkeilla katsellut miestä, kehtasin nyt tuijottaa paremmin. Olihan Charlie nyt mukavaa katsottavaa ja ensitapaaminen klassisessa amerikkalaisdinerissä jäisi ainakin mieleen.
Tarjoilija ilmaantui loossimme luo, joten pyysin nyt juomani ääneen. Lupauduin vilkaisemaan varsinaista ruokalistaa hitusen myöhemmin, haluaisin ensin jututtaa uutta tuttavuutta paremmin.

"So, are you a local? From Texas I mean?" Aloitin, ennenkuin ehtisin unohtaa ensimmäisen listani kysymyksiä. Hymähdin väliin ja nojasi käsilläni pöytään, joka ei välttämättä olisi ehkä viehättävin tapa istua. Yritin vaikuttaa rennommalta kuin olin, sillä huonona tapana tuppaan jäämään uusien ihmisten kanssa hieman kankeaksi. Ehkäpä Charlie sitten sanoisi jotakin, jos tekemiseni haittasivat.
"And since I already kind of labeled this as a date, I assume you're not...you know, taken?" Oli pakko udella asiasta, vaikka samaan aikaan tunsinkin sydämmessäni ikävän pistoksen. Pitäisi lopettaa Ethanin ajattelu, sivuuttaa asia nyt täysin.
"I'm single, just a horse mom." Naurahdin vielä jonkinlaisena tilanteen kevennyksenä.

Sain viimein limsani, eikä yksikään lasillinen coca-colaa ole maistunut yhtä hyvältä. Kurkkuhan tässä kuivui, kun yritti höpttää alkajaisiksi jotakin. Saatuani muutaman hörpyn juomastani, vilkaisin taas Charlieen. Olin unohtanut hymyni hetkeksi muualle, joten hymähdyksen kera hymyilin taas miehelle. Alkukankeus alkoi osaltani pikkuhiljaa laukeamaan.